BelAnticon antiikkikoulu

TULE OPPIMAAN UUTTA ANTIIKISTA!

Tältä sivulta tulet jatkossa löytämään enemmän ja enemmän käytännöllistä tietoa

  • -antiikin tyylisuunnista
  • -antiikiesineiden iänmäärityksestä
  • -esineen arvoon vaikuttavista tekijöistä
  • -antiikkiesineiden kunnossapidosta
  • -ja muista mielenkiintoisista antiikkiin liittyvistä asioista

ANTIIKIN TYYLISUUNTIEN VIITTELLISET AIKAKAUDET

  • Gotiikka 1450-1550
  • Renessanssi 1550-1650
  • Barokki 1650-1730
  • Rokokoo 1730-1770
  • Kustavilaisuus 1770-1800
  • Empire 1800-1830
  • Myöhäisempire/Biedermeier 1830-1860
  • (Kertaustyylit 1860-1900)
  • (Jugend 1900-1920)

Huomaa, että vuodet ovat vain suuntaa-antavia.

Valtatyylien vaihtumisajankohtina syntyi usein nk. sekatyylisiä esineitä, joissa oli jäänteitä edeltäneestä tyylistä, mutta jotka sisälsivät jo jotain uudesta, nousevasta tyylisuunnasta. Kaikkein arvostetuimpia ovat usein tyylipuhtaat esineet, jotka edustavat kokonaisuudessaan aikansa tyylisuuntaa ja sen ihanteita. Niiden tekijät olivat taidokkaita tyyliniekkoja ( ja usein tunnettujakin), ja ne valmistettiin tavallisesti kunkin tyylikauden kulta-aikana.

Kertaustyylit ja Jugend on liitetty listaan tyylien kehityksen kokonaiskuvan saamiseksi, vaikka niitä ei tavallisesti varsinaiseksi antiikiksi luetakaan. Ne saattoivat olla laadukasta työtä, vaikkeivät olletkaan pelkkää käsityötä, kuten aiemmat antiikkiset tyylisuunnat. Ne oli, ainakin osaksi, tuotettu usein teollisesti, vaikkakin aivan teollisen tuotannon alkuaikoina.

Kertaustyylit kopioivat aiemmin suosittujen antiikin tyylisuuntien piirteitä ja sekoittelivat niitä välillä aika villistikin. Näin syntyivät esim. uusrenessanssi, uusrokokoo ja uusklassismi. Ne on kuitenkin erotettava selvästi edeltäneistä antiikkisista tyyliesikuvistaaan renessanssista, rokokoosta ja kustavilaisuudesta. Jotkin kertaustyylisistä esineistä voivat silti olla hyvinkin tyylipuhtaita ja taidokkaasti tehtyjä, mutta ne eivät ole siis "ajaltaan olevaa" antiikkia. Tämän vuoksi niitä voi usein hankkia aitoa antiikkia selvästi halvemmalla.

ROKOKOO

Rokokoo oli valtatyylinä n. 1730-1770. Aikakausi voidaan jakaa vielä varhais- ja myöhäisrokokoohonkin, jotka ammensivat vaikutteita edeltävästä barokista ja tulevasta kustavilaisuudesta.

Rokokoo on muodoiltaan hyvin luonnonläheinen ja sopii siksi tyylisuunnista parhaiten kesään. Se toi mukanaan myös paljon eksoottisia elementtejä. Rokokoo-muoti oli huipussaan Ranskassa, mutta myös Ruotsissa oli paljon rokokooajan esineistöä, todennäköisesti kuninkaan hovin innoittamana. Rokokoo ei suosinut niinkään pylväitä ja pilastereja, vaan kehyksiä, ornamentteja ja listoja. Rokokoon nimikko-ornamentti ”rocaille”, simpukkakuvio, sai innoituksensa barokkiajan kivi-, simpukka- ja korallirakennelmista.

Tyypillisiä rokokooajan huonekaluja olivat tuolit, sohvat, erilaiset pöydät sekä toaletti- ja yöpöydät. Suomessa rokokooajan harvat puuseppämestarit olivat pääosin turkulaisia, mutta heidän signeeraamiaan huonekaluja on säilynyt meidän päiviimme asti hyvin vähän. Ongelmana tekijöiden kannalta olivat rokokoon kaarevat muodot, muodon tavallinen epäsymmetria, leikkaukset, upotukset, maalaukset ja koristeelliset pronssilyötteet, jotka vaativat huippuluokan ammattitaitoa. Suomalaiset puulajit eivät olleet helpoimpia tyylin muotojen mukaisesti työstettäviksi. Varhaisrokokoon sohva oli kuin yhdistelmä useasta erillisestä tuolista, mutta myöhemmin se muuttui yhtenäisemmäksi. Tyypilliset rokokooajan huonekalujen värisävyt olivat helmenharmaa, keltainen, vaaleanpunainen, sinine tai vihreä. Myös visakoivua ja lepänjuurta käytettiin huonekalujen valmistusmateriaalina. Verhoilukankaat olivat tyypillisesti puuvillaa, ja niissä esiintyi useimmiten luonto-, kukka- ja maisemakuvioita, mutta myös ruutu- ja viivakuviot, sekä nahka, olivat käytössä.

Ylellisyyttä korostettiin lisäksi kultakehyksisin peilein ja niiden koristeellisin konsolein. Lisäksi näyttävyyttä lisättiin pronssikullatuilla ja posliinisilla kyntteliköillä ja tammenlehtiprismoin koristetuilla, kaarevamuotoisilla kristallikruunuilla. Posliini nousi samalla Euroopassa fajanssia suositummaksi. Sitä koristettiin erivärisin romanttisin kuva-aihein. Meissen ja Sèvres olivat aikakauden tärkeimmät posliinitehtaat, mutta myös Pietarin keisarillinen posliinitehdas, kuten myös Suomen ensimmäinen keramiikkatehdas Herttoniemessä (1762), aloittivat toimintansa rokokooajalla.

Suomessa valmistettiin tällä tyylikaudella runsaasti hopeisia astioita ja pikkuesineitä, mutta kaiken kaikkiaan jalometallin käyttö oli hyvin rajallista.

Esimerkkejä rokokooajan esineistä:

seinäkyntteliköt kr.kruunu kyntt.jalat
Seinäkyntteliköt Kristallikruunu Kynttilänjalat
lipasto kaappi pöytä
Lipasto Vitriinikaappi Pöytä ¨
pieni peili konsolipöytä isompi peili
Pieni peili Kevyt konsolipöytä Korkeampi peili
varh.rokokoosohva myöh.rokokoosohva ammesohva
Varhaisrokokoosohva Myöhempi rokokooajan sohva Rokokooajan ammesohva
Rokokootuolipari varhaisrokokootuolit rokokoonojatuoli
Rokokooajan nojatuoli Varhaisrokokoopikkutuolit

Rokokoonojatuoli verh. selkänojalla

KUSTAVILAISUUS

Kustavilaisuus sai alkunsa oikeastaan Pompein ja Herculaneumin löydöistä 1700-luvulla. Niiden myötä alettiin ihannoida antiikin Kreikkaa ja Roomaa ja siksi tyylisuuntaa kutsutaan myös uusklassismiksi. Se ristittiin Ranskan kuninkaan Ludvig XVI mukaan Louis seizeksi ja pohjoismaissa Kustaa III:n mukaan kustavilaisuudeksi, joka jaetaan varhaiskustavilaisuuteen (1775-1790) ja Ruotsin vallan loppuun ulottuvaan myöhäiskustavilaisuuteen.

Kustaa III:n Rooman matkan (1783-84) jälkeen ruotsalaisen arkkitehtuurin ja sisutuksen tyyli muuttui voimakkaan antikisoivaksi. Rakennuksissa tummien värien sijaan tulivat vaaleankeltainen ja siniharmaa, ja jopa vaaleanpunainen ja vihreäkin. Suomessa kustavilaisajan arkkitehtuurin parhaaksi esimerkiksi sopii Mustion ruukinkartano (1792). Rokokoon runsaiden muotojen jälkeen koristelu pelkistyi ja linjat suoraviivaistuivat. Rokokoon koristeiden tilalle tulivat toistuvat kuviot, kuten juoksevat koirat, meanderinauhat ja helmisauvat. Kasviaiheet olivat aiempaa kaavamaisempia ja huonekaluissa ne saivat usein viljalyhteen tai tähkän muodot. Kustavilaisuus syrjäytti jopa pitkään vallalla olleen kansanomaisen renessanssin, sillä kustavilaisten huonekalujen muodot sopivat rokokoota paremmin suomalaisille puulaaduille. Kaakeliuunit, kynttilät ja tuolinjalat muuttuivat pylväiksi ja sokerikoista sekä monista muista astioista tuli uurnia. Lipastotkin muuttuivat suorajalkaisiksi ja niitä koristivat suorat pronssi- tai messinkilistat ja pyöreät vetimet sekä avainkilvet. Aiemmin niin suositun intarsian alkoi korvata mahonki ja lipaston kannen peitti usein muodikas marmori. Georg Haupt oli yksi Tukholman arvostetuimpia puuseppiä. Tyypillinen kustavilaisuusajan huonekalu oli sekretääri ja kirjakaapitkin yleistyivät. Kustavilaisuusajalla saivat alkunsa myös tähän päivään asti säilyneet suoralinjainen ruokapöytä ja pinnasohva, ja erityisen suosittuja ajalla olivat pelipöydät. Tuolien selustojen muoto vaihteli pyöreän kilpimäisestä suorakaiteeseen ja niiden väritys oli usein helmenharmaa. Verhous oli tavallisesti raidallinen. Kokonaan kullattuja tuolejakin esiintyi. Kultaus oli tavallista peileissä, peilipöydissä ja kelloissa. Peilien koko ja muoto vaihteli suuresti, mutta tavallisimmin ne olivat suorakaiteen muotoisia tai soikeita. Niitäkin koristeltiin antiikkiin sopivin aihein: siluetein, uurnin, nauhoin, köynnöksin tai guassi-maalauksin, jotka sijoitettiin usein peilien ylä- tai alaosaan. Metallirenkaista ja kristallinauhoista koottujen valaisimien ja kynttelikköjen eli kandelaaberien sekä lampettien käyttö oli kustavilaisajalla myös suosittua.

Myös astioissa väritys ja muoto yksinkertaistuivat ja niissä alettiin jäljiteltiin porfyyria , graniittia tai marmoria. Englannissa suosioon nousi Wedgwoodin posliini.

Esimerkkejä kustavilaisajan esineistä:

seinäkyntteliköt_kustavilaiset kr.kruunu_kustavilainen kyntt.jalat_kust
Seinäkyntteliköt Kristallikruunu Kynttilänjalat
lipasto_kust taburetit_kust lipasto_kust
Kivikannellinen lipasto Taburettipari Mahonkinen kirjoituslipasto
peili_kust konsolipöytä_kustav peili_kust2
Peili guassi-maalauksin
Kullattu konsolipöytä Peili lyhdekoristeella
nojatuolipari_kustav pinnasohva pikkutuoli_kustav
Verhoiltu nojatuolipari Pinnasohva Pikkutuoleja

EMPIRE

Empiren voidaan katsoa alkaneen toden teolla vuoden 1809 paikkeilla ja sitä voidaan pitää tyyliinsä vietynä klassismina .Empire ihannoi antiikkia ja kopioi sitä monin tavoin. Yksi aikakauden arkkitehtuurin tyyppiesimerkki on Helsingin Senaatintori. Empiren juuret löytyvät Rooman keisariajasta ja se kehittyi vahvasti mm. Napoleonin hovissa - mutta yhtä lailla suosituksi se tuli yksinvaltaisella Venäjällä.

Empiren tyypilliset koristeaiheet - embleemit (kohokuvat, ornamentit), voitonjumalat, kotkat, leijonat, sfinksit, griipit (aarnikotkat), karyatidit (naishahmoiset patsaat), laakeriseppeleet, lyyrat, trofeet (metsästysmuistot) ja palmetit (viuhkamainen palmuaihe) - oli nekin lainattu suoraan antiikista. Niitä käyttämällä samaistuttiin roomalaisiin keisareihin. Empirestä tulikin keisarillisuudessaan melkeinpä eroottisen rokokoon vastakohta. Empiren varhaiskaudella vaikutteita otettiin kaikkialta muinaisen Rooman imperiumista, erityisesti Egyptistä. Napoleonin sotaretki nosti egyptiläisyyden entistäkin suurempaan muotiin ja muinaisista faaraoista tuli 1800-luvun hallitsijoiden vertauskuvallisia esi-isiä. Myös venäläiseen empireen vaikuttin osaksi Ranska, mutta myös Kreikka ja muut itäiset alueet, ja kiinnostus sekä yhteydet niihin, löivät venäläiseen empireen oman erityisen leimansa.

Empireajan huonekalut ovat hyvin arkkitehtoonisia, joskus jopa temppelinomaisia. Tuolien takajalat kaartuvat usein taaksepäin, hartialauta oli sekin kaartuva ja selustoissa nähtiin usein ristikkäisiä sauvoja, kaariristikoita ja sälekimppuja. Reliefit olivat empireajalla voimakkaita ja veistoksellisia ja messinkiheloitukset olivat yleisiä. Pinnatuoleja käytettiin paljon, mutta sohvat olivat useimmiten raskaampia ja pehmustettuja. Empireajan pöytä oli pyöreä ja käpäläjalkainen. "Tuhatjalkaiseksi" kutsuttu pidennettävä ruokapöytäkin yleistyi. Lipastoissa intarsiaa ei enää suosittu niin paljoa kuin ennen, vaan puun kuviot päästettiin oikeuksiinsa. Heloina käytettiin usein esim. rengassuisia leijonamaskaroneja.

Empiren peiliuutuus oli omilla jaloillaan seisova pukeutumispeili, psyyke. Yleisesti ottaen peilinkehyksiä koristeltiin usein sinivalkoisella keramiikkalla tai sitä jäljittelevällä maalauksella. Kristallikruunu oli pussimainen, mutta niiden lisäksi suosittuja olivat amppelityyliset, öljyvalaisimia muistuttavat, antikisoivat valaisimet. Pronssi oli empiren suosikkimetalli ja sitä käytettiin valaisimissa, kynttilänjaloissa ja pöytäkelloissa. Usein kynttelikköjen jalat oli muotoiltu ihmishahmoiksi, jotka kannattelivat kynttilänpidikkeitä.

Empiren huonekalujen materiaalina käytettiin mahonkia, mutta myös suomalainen visakoivu oli hyvin suosittua. Puupintaan yhdistettiin pronssia, marmoria, porfyyria tai malakiittia. Maalauskoristelu oli suosittua vain alkuvaiheessa jolloin valkoinen huonekalu sai kultakoristelua. Ruotsissa tyyli oli rauhallisempi ja sitä kutsuttiin Kaarle Juhanan tyyliksi. Empireajan edetessä Suomeen tuotiin yhä enemmän esineistöä Venäjältä, varsinkin Pietarista.

Empire oli Venäjällä posliinitaiteen huippuaikaa. Keisarillisen posliinitehtaan rinnalla toimi Gardnerin tehdas, joka siirtyi 1891 Kuznetsov-yhtymälle. Hopeatyö oli empire-ajalla erityisen loisteliasta. Egyptiläisaiheet ja runsas kultaus olivat sillekin tyypillisiä. Geometriaan hopeasepät yhdistivät faunaa, delfiinejä ja pitkäkaulaisia joutsenia sekä kasviaiheista mm. tammenterhoja. Kynttilänjaloissa yleistyi lyyra-aihe ja tarjoiluastiossa toistettiin antiikin muotoja kuten amforaa ja viiniastioita. Lyyra oli suosittu aihe myös huonekaluissa, kuten pöydänjaloissa.

Esimerkkejä empire-ajan esineistä:

kyntteliköt_empire peililampetti_empire kyntt.jalat_kust
Kyntteliköt Kynttilälampetti Kynttilänjalat
lipasto_kust taburetit_kust lipasto_kust
Amppeli
Hopeakernakko Empire-pussikruunu
peili_kust konsolipöytä_kustav empirepoyta
Lipasto
Kullattu peili ja konsolipöytä Lyyrapöytä

BIEDERMEIER

Täydennetään myöhemmin...